Meillä on anopin peruja tämän näköinen pannu. Olin kauan ilman keitintä, kun niissä ei saanut kuumaa kaffetta, äiti joskus sitten nosti lahjaksi keittimen ja pakkohan siihen oli opetella. Nykyään Moccamasterilla ainakin saa kaffeen kuumana.
1970 hääpäivänä saimme lahjaksi kaksi Hackmanin kahvipannua. Toinen muistuttaa tätä.. Silloin oli jo kyllä kahvinkeittimiä, mutta vanhempi väki oli siutä mieltä, että vain kunnon pannukahvi on hyvää..
Isoisäni veli oli koko ikänsä Sorsakoskella töissä. Vuorollansa hän käytti henkilökuntakiintiönsä (50-luvulla) ja järjesti vanhemmilleni tuon pannun. Kantta pidettiin keitettäessä vinossa, niin "porot" eivät syöksyneet nokasta. Omaan kahvikuppiin kaadettiin hiukan ensi (porojen tähden) ja sitten vasta toisille. Kansi kilahtaa kivalla äänellä. Höyryn kohina muistuu ja kahvin tuoksu. Vanhemmat sanoivat harvoilla keittovuorollani montako lusikallista (tasaista tai kukkuraista ) tuli keitettäessä lisätä.